...is everything okay?

Mulla on huono olla.
Oli ajanjakso, jolloin mulla oli ihan hyvä olo - melkeen koko ajan! Mutta nyt.. Nyt on tullut taas samanlainen olo, kuin syksyllä.
Syksyllä mulla oli siihen astisen elämäni pahin olo. En olis jaksanu enää elää - ja yritinki päästä pois oman käden kautta.
Joulun alla se alko helpottaa otetta ja mä aloin nähä elämässä hyviäkin asioita. Sen mä kyllä uskon johtuvan siitä, että keräsin rohkeuteni ja kerroin mun ystäville, että mulla on huono olla ja että mä olen yrittänyt päästä pois. Luulin sitä ennen, että ne pitäis mua heikkona, ja että ne ei enään haluis olla mun kanssa sen jälkeen, koska oon niin epätasapainonen. Mutta ne pysyi mun rinnalla, ne tuki mua ja tukee vieläkin.
Mutta niin, nyt se sama syksyinen tunne on tullu varkain takasin. Yks päivä mä vaan löysin itteni itkemästä omassa huoneessa, niin kuin mä tein aina joskus silloin, kun jätin menemättä kouluun. Tosin asiaa on nyt helpottamassa ystävät. Niille on nyt niin paljon helpompi puhua, kun syksyllä oli. Onnistuin jopa kertomaan mun yhdelle ystävälle, minkä takia mä hylkäsin sen seiskalla. Mähän siis ihastuin siihen ja mua pelotti, sekin kun sattuu olemaan tyttö. Eihän se tietenkään mikään syy oo, ei ikinä sais hylätä ystävää, mutta niin mä vaan tein, enkä oo millään tavalla siitä ylpeä, kesti kolme vuotta, että edes uskalsin kertoa sille oikeen syyn. Mä olen niin onnellinen, että se ei vihaa mua sen takia. Mä ite en välttämättä olis niin ymmärtäväinen.
Ehkä riittää vuodatus tältä erää. Hyvää yötä, kauniita unia!
This will be the last night feeling like this