Vastasin sitten puhelimeen ja kuulin toisesta päästä surkeen äänen "Missä sä oot". No kotonahan mä olin ja kerroin sen, serkku kysy että voinko olla sen kanssa ja niiskaisi. Säikähdin ja kysyin että mikä sillä on ja missä se on. Serkku alko nyyhkyttämään ja sano ettei sillä mikään ole, sitten se kerto olevansa niiden kellarissa ja mä sanoin lähteväni heti sinne, kunhan vaan saisin vaatteet päälle.
No, mä puin nopeasti päälle ja ryntäilin ympäri asuntoa hätäpäissäni ja etsin jostain sukkia ja kaulaliinaa. Äiti ihmetteli, että kuka oli soittanut kun sillä tavalla olin säikähtäny, en mä sille kertonu, olis vaan hätääntyny sekin ja soittanut sit serkun äidille. Sanoin vaan että lähen näkeen kaveria, kun sillä ei oo kaikki hyvin. Äiti sano että meillekkin voi tulla, jos haluaa, kunhan ollaan sitten niin hiljaa, ettei herätetä toisia.
No, mä lähdin sinne serkun talolle ja se tuli alaovella mua vastaan. Sen silmät oli ihan punaset ja turvonneet ja se halas mua ja sano ihan pienellä ja itkusella äänellä: "Meidän marsu lopetetaan huomenna" ja alkoi itkemään. Mä tietenkin halasin sitä takasin. Sitten kun se oli vähän rauhottunut, me juteltiin vähän lisää tästä, kysyin että miksi se lopetetaan ja siinä sit kävi ilmi myös, että niiden toinenkin marsu lopetetaan samaan aikaan, serkun oma marsu. Ei se kuitenkaan enään itkenyt, nyyhkäs vähän.
Lähettiin siitä sitten kävelemään ja juteltiin kaikesta. Sain tietää, että sen poikaystävän veli oli ollut leikkauksessa ja serkun poikaystävä on tosi surullinen sen takia. Tietenkin se on, onhan se sen oma veli.
Juteltiin me muustakin, selitin sille omaa tilannetta, että oon lopettanut lukion kesken, että lääkäri totesi mulla vakavan masennuksen ja että välillä vaan tekis mieli lopettaa elämä kesken, ihan niinkuin tein lukionkin kanssa. Se kuunteli mua ja pitkästä aikaa tuntu siltä, kun olisin saanut asiat jollekkin perille. Pitkästä aikaa tuntu siltä, että joku oikeesti halus tietää mitä mulle kuuluu, miltä musta tuntuu. Pitkästä aikaa tuntu siltä, että joku välitti.
Käveltiin me melkeen puoleenyöhön asti, mut sitten käskin sen lähtee kotiin, kun sillä on kuitenkin huomenna koulua.
Kun me sitten lähettiin eri suuntiin se huus mun perään vielä: "Soitellaan".
Tuli hyvä olo.
Kommentit