Näin unta, että yks mun rakkaimmista ystävistä (tästä lähtien Ystävä) tapettiin, murhattiin. Sitä kidutettiin vaikka kuinka kauan ja mun piti kattoa, ne leikkas mun luomet irti, kun en suostunut muuten katsomaan. Kuuma veri valu pitkin mun kasvoja ja sekottu mun kyyneliin. Mä kuulin kun Ystävä huusi. En tiiä miten aina nään kun paha katkoo sen luut, en tajuu miten voin nähdä sen, miten sen luut painautuu sen ihon läpi ja tekee reijän joka alkaa vuotamaan verta, en tajuu miten voin nähdä kaiken sen kauheen mitä paha tekee Ystävälle, vaikka mun silmät on ihan veressä. Unen lopussa se aina kattoo mua kivun, surun ja rakkauden täyttämillä silmillä ja sanoo välittävänsä, rakastavansa, sanoo, että oon sille enemmän, kun pelkkä ystävä. Sit paha repii sen sydämen sen rinnasta paljain käsin ja ystävä kuolee, jättää mut yksin niiden sanojensa kanssa, jättää mut yksin tunnustuksensa kanssa.
Tänään aamuyöllä mä taas heräsin ja huomasin itkeväni kovaan ääneen omassa huoneessa, kasvot kyynelistä märkinä ja peittoa rutistaen.
Tänään en pystyny hillitsemään itteeni, lopettamaan itkemistä. Mä itkin siinä kauan, tosi kauan, kuulin radiosta kahet uutiset (tulee tunnin välein, nukun aina radio auki). Makasin vaan siinä patjalla ja rutistin peiton itteeni vasten ja itkin.
Oon nähny tollasia unia, missä murhataan joku mulle tärkeä, jo monen kuukauden ajan. Joka yö joku tunnistamaton paha tulee mun uneen ja tappaa mulle tärkeitä henkilöitä ja mun pitää nähä se, olla todistamassa sitä, tuijottaa kun mulle tärkeästä henkilöstä revitään elämä raa-asti, ilman, että mä kykenen tekemään asialle mitään.
Mä oon väsyny tähän, mä en jaksa noita unia enään.
Kommentit