..eksyin tännekin. Jotta päivää vaan.

Olisin oikeasti iloinen, jos mulla olis hyvää kerrottavaa, mutta..

18-vuotis syntymäpäivä lähenee lähenemistään ja mua ahdistaa. Jotenkin "vanheneminen" on pelottavaa. Kai se, kun pankeiltakin on tullut nyt jo monta kirjettä tyyliin "vaihda pankkia, tule meille, vaihda, vaihda, PÄÄTÄ!" se vaan pelottaa. Miksi kaikki päätökset pitää tehdä heti? Eihän ketään kiinnostanut mun päätökset ja päättämättömyydet kun mä täytin 17. Mikä tän vuoden aikana on sitten muka muuttunut? En mä ainakaan. Maailman talous on muuttunut. Minä en. Planeetan kunto on muuttunut huonommaksi. Minä en (huonommaksi - en ainakaan toivottavasti). Kai se "aikuistumisen" raja pitää vetään johonkin kohtaan. ..Enpä tiedä.

Tänään (..eilen)..

Oon tapellu kahden mulle tärkeän ihmisen kanssa. Toinen vähemmän tärkeä ja toinen todella tärkeä.

Tämä vähemmän tärkeä on serkkuni. Se, josta oon maininnut tossa ensimmäisessä merkinnässä. Se kun on tottunut saamaan aina kaiken haluamansa, kun on pienenä sairastanut leukemian. Sen äiti antaa sen tehdä kaiken mitä se haluaa. Ehkä kieltää kerran ja sitten antaa periksi. Serkku sanoi tossa, että sillä on oikeus olla kun lellitty kakara, koska se ei saanu elää sen lapsuutta kunnolla. Muutaman mutkan kautta päästiinkin sitten siihen, että se ajattelee, että kaikilla muilla on ollut onnellinen lapsuus, koska ei ole tarvinnut olla sairaalassa. Sanoin sille, etten mä olis pistänyt ollenkaan pahaksi, vaikka olisin ollu koko elämäni tähän hetkeen saakka sairaalassa, jos ei olis tarvinnut kuunnella ja nähdä kun isä pieksee äidiltä henkeä pois ihan töikseen. Enkä edes vitsaile. En nyt vähättele sen kokemuksia, tai muidenkaan, mutta enpä nyt sanois sitä kovinkaan onnelliseksi lapsuudeksi, jos vielä nykyäänkin herään monta kertaa yössä vaan kuunnellakseni hengittääkö kaikki meistä. Aamusin pelkään lähteä omasta huoneesta, koska en oo vieläkään varma että löydänkö jonkun kuolleena. Eihän niiden riidat oo ollu fyysisiä enää aikoihin, varmaan pariin vuoteen jopa, mutta en vaan voi sille mitään. Kai ne on jotain traumoja. Serkku sitten sano että se tietää miltä tuntuu kuunnella kun vanhemmat riitelee. ..minä suutuin. Eihän se oikeasti tiedä. Sen vanhemmat ei ole koskaan riidellyt niinkuin meidän. Meillä oli joka toinen yö joko ambulanssi tai äidin serkku pihalla hakemassa äitiä turvaan. Tai sitten vaihtoehtoisesti oli poliisi hakemassa isää putkaan. Yhdeksi yöksi. Sellaiset yöt me nukuttiin äidin vieressä. Minä heräsin silloinkin monta kertaa yössä. Kuuntelin että ei kai isä jo tule kotiin. Ei varmaan puhuta serkun kanssa taas moneen kuukauteen..

Se toinen, se todella tärkeä, on yksi parhaista ystävistäni. Eipä siinä oikeastaan muuta ole, kun että mä loukkaannuin sille (tai oon jo pidemmän aikaa ollut loukkaantunut), koska sillä ei enää ole aikaa nähdä mua. Siis kyllä mä ymmärrän; sillä on kirjoitukset ja koulukiireet ja harrastuksia. Mutta kun sillä vaan riittää sitä aikaa sen kavereille. Koulusta. Koulukavereille. Joita se yllätys, yllätys näkee siellä koulussakin. Sillä on aina aikaa nähdä niitä koulun jälkeen, mutta jos mä kysyn, että voitaisko nähdä, se sanoo että ehkä parin viikon päästä. Ehkä. Parin viikon päästä. Tuntuu oikein mukavalta. Kai mä olen sitten vaan itsekäs. En tiedä. Toivottavasti saadaan tämä selvitettyä. En sitten tiedä. Se kun ei oikein osaa riidellä. En mä kyllä sinänsä riidellä haluis, mutta kun jos ei kunnolla riidellä, niin kaikki kaatuu siihen että se sanoo "okei" eikä halua puhua siitä sen enempää. Ei kerro omaa kantaansa asiaan, vaan sulkeutuu. Pff.. Kai tää tästä.

 

Nyt onneksi yötä piristi vähän tämä:

 

KALAT

Sinulla on vilkas mielikuvitus ja kuvittelet usein, että salaiset agentit vakoilevat sinua. Keräilet erilaisia aseita ja kiikareita. Et tee vaikutusta lähimmäisiisi, joita raivostuttaa pöyhkeytesi. Sinulla ei ole lainkaan itseluottamusta, jonka vuoksi pelkäät kaikkea silmittömästi. Kaloilla on taipumus kiristää valtaapitäviä. Nuorena Kalat yleensä lähettävät uhkauskirjeitä tärkeille ihmisille, nimitellen näitä hassuilla, loukkaavilla nimillä. Koska Kalat vain haaveilevat kaikesta, he ovat vaarattomia tomppeleita ja kelpaavat taustakävelijöiksi TV-uutisten katunäkymä-filminpätkiin. Kalat tekevät valtavasti itsemurhia, koska he pelkäävät että joku tulee ja nitistää. Kalat pelkäävät myös itsensä murhaamista, joten he yrittävät kusettaa itseänsä tekemällä itsemurhan hukuttautumalla. Kalat ovat niin typeriä, että luulevat olevansa Kaloina hukkumattomia. Tämän vuoksi Kaloja naarataan paljon järvistä, meristä, joista ja kylpyammeista. Kaloilla on erinomaisen huvittava taipumus sotkea itsensä melkoiseen soppaan, joten Kalat sopivat parhaiten keittoihin.

Onnenkapine: Paska katiska
Onnennumero: Mikä tahansa numero, joka nousee alitajunnasta
Onnenväri: Kaikki neuroottiset värit
Motto: “En minä ainakaan uskaltaisi!”
Auto: Kupla -62

 

Haha, enpä kyllä sanois että ihan paikkansa pitävä horoskooppi on, mutta tykkäsin kuitenkin^^ Aika yksinkertaista vitsiä, mutta piristi silti kummasti(:

 

Kiitos ja hyvää yötä, jos tänne asti jaksoit lukea!